Olen ysärin lapsi ja kohta kolmekymppinen. Olen varmaan monen yläkoululaisen mielestä ikäloppu, mutta mitäs siitä.
Vartuin ilman somea ja älypuhelimia, mutta moni asia ja kokemus on varmasti säilynyt samanlaisena tähän päivään asti, nimittäin ulkonäköpaineet ja kehohäpeä. Minun lapsuuteni ja nuoruuden kuvastoa ovat värittäneet alipainoiset, heroiinityylin (engl. heroin chic) mukaiset mallit ja julkkikset. Heroiinityyliin kuuluu mm. tummat silmänaluset ja ennen kaikkea laihuus, jonka ympärillä moni kauneusihanne pyörii edelleen.
Keho käy läpi monia muutoksia murrosiässä ja muotojen saaminen tuntui vaikealta. Miten suhtautua esimerkiksi pyöristyvään lantioon? Koulun seksuaalivalistus oli tuolloin huonoa, eikä kavereiden kanssa juuri juteltu kehollisuuteen liittyvistä asioista.
Yläasteella tapahtunut kiusaaminen vaikutti myös liikuntasuhteeseeni. Yläkoulun pukkareissa moni piiloutui vessoihin vaihtamaan vaatteita, vaikka koin vaatteiden vaihdon neutraalina asiana. Kuukautisten takia en koskaan jättänyt uintitunteja väliin, ja se on edelleen liikuntalaji jota rakastan. Silti sopivien liikuntatapojen löytämiseen meni yli kymmenen vuotta, vaikka pandemia on hidastanut uusien harrastusten aloitusta.
Väitän että jokaisen olisi hyvä käydä juttelemassa terapeutille taikka seksuaalineuvojalle. Terapian kautta kehonkuvani on parantunut paljon, ja olen mm. päässyt purkamaan vahingollisia ajatuksia lihomiseen ja liikuntaan liittyen. Kehohäpeäni on vähentynyt ja olen päässyt eroon itselle asetetuista ulkonäköpaineista. Kuukautisista on tullut neutraali asia, enkä koe, että ne ”pilaavat” viikon, vaan ovat osa kehon sykliä. (Suosittelen lämmöllä kaikille menstruoiville henkilöille kestosuojia tai kuukuppia.)
Jos kehohäpeä vaivaa ja ulkonäköpaineet rasittavat, yksi askel näiden purkamiseen voi olla kuluttamansa somen ja median kriittinen tarkastelu. Millaista sisältöä kulutan? Näenkö joka päivä erilaisia kehoja tai luenko tekstejä, joista tulee hyvä mieli? Vai tuleeko näkemästäni kuvastosta paha mieli? Somen voi kuratoida juuri sellaiseksi kuin haluaa, ja se voi olla ensimmäinen askel parempaan oloon.
Rakastan lukemista, ja kirjoista olen saanut paljon lohtua ja tukea kehosuhteen parantamiseksi. Suosittelen Sofie Froysaan ja Ulrikke Falchin Tyttövoimaa! Ensiapupakkaus-kirjaa, sekä Nelli Kentän ja Katri Norrlinin Vitun ruma-kirjaa. Nellin ja Katrin kirjassa käsitellään sosiaalista mediaa ja sen luomia ulkonäköpaineita, ja sitä miten keinotekoisia ihanteet lopulta voivat olla. Näitä kirjoja olisin tarvinnut teininä!
Onneksi olen saanut kasvaa ja varttua turvallisten ystävien kanssa. Mitä vanhempia meistä on tullut, sitä helpompaa on puhua erilaisista asioista. Voimme keskustella kaikesta rakentavasti ja toisiamme tukien. Samanlaista tukea ja ystäviä toivon kaikille, jotka kipuilevat ulkonäköpaineiden ja kehohäpeän kanssa.