Aikuistuessani olen huomannut, että mielipiteiden rooli korostuu iän myötä. Mielipiteet tulevat osaksi identiteettiä: pitää kannattaa tiettyä poliittista puoluetta, olla suosikkiurheilujoukkueet ja olla jotain mieltä talouspäätöksistä. Kohdatessa vastakkaisen näkemyksen omaa mielipidettä on puolustettava lähes kynsin hampain, koska nykymaailmassa imagon ja aseman kolhiintuminen on näkyvämpää ja haitallisempaa kuin ennen. Se tekeekin mielipiteiden ilmaisusta joskus vaikeaa, jopa pelottavaa. Kuka haluaisi altistaa oman identiteettinsä ja imagonsa kritiikille? Vakavin tästä pelosta aiheutuva uhka on demokratian hidas, lohkeileva rapistuminen.
Omien mielipiteiden ilmaisun pelko voi johtua yhteiskunnassa vallitsevista jaetuista mielipiteistä, jotka juontuvat normeihin, lakeihin ja tieteeseen. Jos mielipide ei mahdu vallitsevaan muottiin, mielipiteen esittänyt henkilö voi kohdata vähättelyä ja kritiikkiä. Esimerkiksi väite ”ilmastonmuutos ei ole todellinen” poikkeaa yleisestä, tieteellisesti todistetusta faktasta. Olemassa oleva narratiivi vahvistuu, kun yleisestä poikkeavat mielipiteet sivuutetaan tai kyseenalaistetaan, ja epävarmuus ilmaista ”erikoisia” mielipiteitä kasvaa.
Myös mahdolliset väittelyt voivat aiheuttaa epäröintiä. On turhauttavaa ja väsyttävää perustella oman identiteetin osan olemassaolon oikeutusta, kun se on henkilölle itsestäänselvyys ja järkevä asia. Väittelyissä syntyy usein ”minä vastaan sinä” tai ”me vastaan ne” -asetelma, joka asettaa myös sosiaaliset suhteet mielipiteiden taiston ristituleen. Toisaalta asetelma voi myös johtaa uusien suhteiden muodostumiseen, kun henkilö hakeutuu samaa mieltä olevien pariin. Ryhmässä omat mielipiteet saavat vastakaikua, ja niiden ilmaiseminen voi tuntua helpommalta.
Faktahan on, että asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Siis sano, mitä mietit! Millainen maailmasta olisikaan tullut – vai olisiko sitä ollenkaan – jos kaikesta oltaisiin aina oltu samaa mieltä? Tässä filosofisessa ajatuksessa piilee myös demokratian sekä mielipiteen- ja sananvapauden rikkaus: mielipiteiden kirjo tuo esiin uusia näkökulmia ja ideoita, jotka ovat valmiita tai kehittämistä vaativia. Jotkut mielipiteet ovat selvästi ongelmallisia, mutta ne saavat meidät näkemään, mistä meidän on pidettävä kiinni, mitä on välteltävä ja mitä pitää kehittää. Vältymme todennäköisemmin ryhmäajattelun vaaroilta, jos huolehdimme mielipiteen- ja sananvapaudesta. Toisaalta jatkuvasta erimielisyydestäkään ei ole hyötyä, sillä se estää yksilöitä ja yhteiskuntaa menemästä eteenpäin. Erimielisyyksiä kohdatessa tärkeintä on ymmärtää toisia. Yliopisto-opettajani Marja Eklund neuvoi kerran, että erimielisten keskustelijoiden on hyvä mennä keskustelussaan taaksepäin ja löytää jotain yhteistä. Yhteinen maaperä saa heidät tajuamaan näkökantojen yhtäläisyydet ja näkemään toisensa kaltaisinaan. Aion pitää tämän neuvon takataskussani, kun samoan aikuisuuden mielipidemetsän läpi.
